Sibelius, Topelius ja kanttori Kinnunen – kansallista kulttuuria rakentamassa vuosisadanvaihteen Helsingissä

Jyväskylän kaupunginkirkko 6.6.2018.

Jyväskylän kaupunginkirkossa alkoi tänään kesän lounasmusiikin ja lounaskonserttien sarja Matti Pesosen vahvasti tulkitseman urkukonsertin myötä. Urku- ja kirkkomusiikilla sekä lukutaidolla on historiallisessa mielessä yhteytensä, sillä entisajan lukkarit, joiden tehtävänä oli muun muassa toimia jumalanpalveluksissa esilaulajina virsiä veisattaessa, huolehtivat musiikkiin liittyneiden tehtävien ohessa myös lukutaidon opetuksesta ja etenkin lasten opettamisesta. 

Lukkarin tehtävänkuva muuttui 1800-luvun puolivälin jälkeen kansanopettajasta entistä enemmän kirkkomuusikoksi, kanttori-urkuriksi, kun urkujen määrä noin kolminkertaistui Suomen kirkoissa. Lisäksi 1800-luvun loppupuolelta lähtien kansakoulut ottivat maaseutuseurakunnissa hoitaakseen aiemmin seurakunnille kuuluneita kansanopetustehtäviä.

Jyväskylän kaupunginkirkko.

Kivijärven kirkkoon saatiin urut vasta ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä kanttori Kinnusen virkakauden alkuaikoina. Sittemmin elämäntyönsä Kivijärvellä kanttorina tehnyt Juho Vihtori Kinnunen oli seurakunnan ensimmäinen urkuriksi opiskellut lukkari. Hän oli myös niitä harvoja pohjoisen Keski-Suomen seutukunnan ihmisiä, jotka olivat tutustuneet säveltäjä Sibeliukseen jo 1800-luvun loppupuolella. Kinnunen nimittäin kävi tuolloin Helsingissä Lorenz Achtén ja tämän Emmy-vaimon perustamaa lukkari-urkurikoulua. Heidän tyttärensä tunnettiin sittemmin oopperalavojen tähtenä nimellä Aino Ackté. Kinnusen aikana myös Oskar Merikanto toimi koulun opettajana.

Opiskeluvuosinaan Kinnunen pääsi mukaan laulamaan kuorolaisena Helsingin silloisen keisarillisen Aleksanterin yliopiston promootiokantaatissa, joka esitettiin juhlavasti kevään 1897 maisterien ja tohtorien promootiossa. Runoilija A. V. Koskimies kirjoitti tilaisuutta varten juhlarunon, jonka Sibelius sävelsi sekä harjoitutti esiintyjiä ja johti heitä. Itse promootiotilaisuudessa Kinnunen näki myös toisen kansallisen suurmiehen, Zacharias Topeliuksen ilmielävänä.

Jyväskylän kaupunginkirkko.

Kanttori Kinnusen nuoruusmuistoista ja elämänvaiheista voit lukea tarkemmin kirjoittamastani artikkelista, joka on julkaistu vertaisarvioidussa Journal of Social History -aikakauslehdessä vuoden 2015 teemanumerossa osana kansainvälistä yhteisjulkaisua professori Martyn Lyonsin ja dosentti Ilkka Mäkisen kanssa. Teemanumero tarkasteli luku- ja kirjoitustaidon merkitystä ja vaikutusta maaseudun ihmisten elämässä. Hyvän luku- ja kirjoitustaitonsa avulla aiempaa useampi laulutaitoinen maaseudun poika nousi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa lukkarin tai kanttorin asemaan, johon sisältyi myös monia paikallisyhteisössä tärkeitä luottamustehtäviä.

Kotilainen, Sofia, Literacy and Social Advancement in Nineteenth-Century Rural Finland: Training to be a Cantor as a Path to a Professional Occupation for a Peasant. Journal of Social History, Volume 49, Issue 2, 1 December 2015, Pages 300–316, https://doi.org/10.1093/jsh/shv037

 

Mennyttä ja tulevaa kirjastojen näkökulmasta

Jyväskylän yliopiston kirjastossa on parhaillaan ja aina tammikuun 28. päivään saakka esillä Suomen 100-vuotisjuhlavuoden näyttely nimeltä Pysy Suomessa pyhänä: Suomen lipun historiaa

Esillä on runsaasti Suomen lippujen ja vaakunoiden historiaan liittyvää aineistoa Avoimen tiedon keskuksen kokoelmista. Näyttely on erinomainen esimerkki siitä, miten Avomen tiedon keskuksen eli yliopiston kirjaston ja tiedemuseon kaltainen yhteenliittymä voi kertoa yhteisestä kulttuuriperinnöstämme ja tuoreista tutkimustuloksista kaikkia suomalaisia kiinnostavalla tavalla.

Näin vuodenvaihteessa voi katsoa hieman taaksepäin ja palata aiempiin verkkojulkaisuihin, jotka voi lukea kokonaisuudessaan oheisten linkkien kautta. Kirjoitin vuonna 2016 useita kirja-arvioita ajankohtaisista kirjastoihin ja niiden tulevaisuuteen liittyvistä puheenvuoroista, joita oli hiljattain julkaistu tietokirjoina. Ensimmäinen niistä sukelsi Turun kaupunginkirjaston ja sen kirjakokoelman historiaan: Kansallista ja kansainvälistä kirjastohistoriaa Turusta

Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla -teoksen artikkelit tarjoavat uudenlaisia ja tärkeitä näkökulmia laajaan kirjakokoelmaan, ja näissä teemoissa riittää jatkossakin tutkittavaa kirja- ja kirjastohistoriamme osalta.

Sitaatti, joka on esillä Jyväskylän yliopiston kirjastossa.

Kirjasto elää! 

 -arviossa tarkastelin, miten Jarmo Saartin ja Jukka Relanderin toimittamassa teoksessa Kirjaston kuolema pohditaan, kuinka suomalaisten kirjastojen palveluja tulisi uudistaa digitaalistumisen aikakaudella, jotta ne säilyttäisivät elinvoimansa. Teoksen kirjoittajat haluavat päivittää kirjastojen aseman, tehtävän ja arvon yhteiskunnallisessa keskustelussa. Teos sisältää useita tärkeitä keskustelunavauksia kirjastojen nykytilasta ja tulevaisuuden suunnasta. Kirjaston kuolema tarkastelee kirjastojen kehittämisen haasteita sekä kirjaston roolia ja tehtävää niin julkisena palveluna kuin yhteisöllisenä tilana.

Toinen mietelause Jyväskylän yliopiston kirjastosta.

Kolmas näkökulma kirjastojen tulevaisuuteen nousee sosiaalisen kirjaston käsitteestä. Laura Hokkasen toimittamassa teoksessa Sosiaalinen kirjasto. Lukemattomien mahdollisuuksien maailma kirjasto ymmärretään lyhyesti ilmaistuna yhteisöllisyyttä, kohtaamista ja sosiaalisuutta korostavana tilana sekä työmuotona. Kirjasto on tällöin avoin dialogille ja yhdessäololle sekä kaikenlaisten ihmisten kohtaamiselle. Toiminta ei myöskään rajoitu vain kirjaston omiin tiloihin, vaan palveluita voidaan viedä esimerkiksi kirjaston ulkopuolisiin tapahtumiin ja pyrkiä näin tavoittamaan uudenlaisia käyttäjäryhmiä. Kirjan artikkelit haastavat pohtimaan, miten laajeneva palvelutuotanto kytkeytyy kirjastojen perustehtävään ja kenen ehdoilla kirjastoja kehitetään.

Tämän blogikirjoituksen kuvituksessa esiintyvä Jyväskylän yliopiston kirjasto on oivallinen esimerkki siitä, miten kirjasto parhaimmillaan toimii useiden eri alojen opiskelijoiden ja tutkijoiden sekä muiden kirjastonkäyttäjien yhteisenä työskentely- ja kohtaamispaikkana paitsi kirjastotilan muodossa, myös monipuolisten verkkopalvelujensa kautta. Tutkimuksen tekemisen näkökulmasta tämänkaltainen avoin vuoropuhelu eri tieteenalojen edustajien kesken ja monitieteisemmät lähestymistavat tieteen ilmiöihin siivittävät yleensä entistä parempiin tutkimustuloksiin ­– varmasti myös tulevana vuonna!

Joutsen Pysy Suomessa pyhänä -näyttelyssä.